TOIVE AJATTELUA

Olen suorastaan koti-,käsityö-ja sisustuslehtien suur kuluttaja.LÄHES AINA kauppa reissulla käteeni jää,kuin jääkin jonkin näköinen lehti,jota sitten illalla hartaasti selaan ja usein luenkin kannesta kanteen.Rakastan kolumneja ja tarinoita erillaisista ihmisistä ja kohtaloista.Sisustuksia tutkin mielen kiinnolla ja suunnittelen jo innolla mitä tässä huushollissa voisi muuttaa.Sen miehen joka täällä kanssani majailee kanssa tulee usein erimielisyyksiä ainaisen innostukseni johdosta,mutta aika hyvin olen sitten kuitenkin saanut perusteltua kantani.Kiitettävästi mies on toteuttanut unelmiani.Hyvin vähällä rahalla olemme muutoksia tehneet.Kiitos miehen jolta ei kädentaitoa puutu.Lehdissä kodit kiiltävät puhtauttaan ja tavarat ovat omilla paikoillaan.Näyttää siltä, että niitä pidetään tyhjillään, että säilyvät siisteinä ja järjestyksessä.Eihän se muuten ole mahdollista.EIHÄN?Minun kotini on minulle paras koti,mutta järjestys ei ole aivan kuin lehdissä.Joka viikko siivoan ja laitan tavarat paikoilleen,mutta kun ilta ehtii jotain on tapahtunut.Kutimet ovat pöydällä.Ehkä muutama vaneri taulukin on eksynyt takan kulmalle ja koirat saaneet jonkin asteisen pyörremyrskyn aikaan ja muutaman sataa karvaa tippumaan turkeistaan.Viihdyn silti.Nostan jalat olohuoneen pöydälle ja suunnittelen jo huomista.Ompelisinko ,vai virkkaisinko jotain ,tai ehkä leikkankin vanerista jotain uutta.Luonteeni on olla hompsantuusa,mutta huomaan että olen onnellinen sellainen.Luojan kiitos meitä on kaksi, jotka eivät ole niin turhan tarkkoja ja touhua riittää molemmilla.Joskus harvoin kun oikein innostun,olen saanut palautetta,että olisi kiva jos tuossa keittiöpöydällä voisi ihan oikeasti syödä,eikä se näyttäisi joulupukin pajalta.No,asiat kuitenkin tärkeys järjestykseen.Meille tämä elämän tyyli on oikea,mutta silti joskus kadehdin  tip top koteja ja jaksan ihmetellä miten ne pysyvät sellaisina.

KYLTTEJÄ JA PALIKOITA

TÄLLAISIA KIRJAIN PALIKOITA NIISTÄ SITTEN TULI.PÄRE KYLTTEJÄ TÄYTYY LÄHETTÄÄ LIIKKEISIIN JA TUOTANTO JATKUU.MUKAVAA SYKSYÄ TEILLE KAIKILLE JOTKA LUETTE BLOGIANI.

REISSUMIEHEN MUIJA SAUNA VIERAANA

Niin kun otsikosta huomaa,olen taas ollut viikon kotia pitämässä pystyssä,kun toinen puoliskoni on ollut reissu hommissa.Tyttäreni pyytää minua saunomaan ja menen mielelläni.Kolme pientä poikaa odottelevat jo mummua ja Möhkö koira hyppii tulijaa vasten riemulla.Tietää mokoma ,että kun mummu tulee pääsee kahvipöytään viereen istumaan,eikä totta tosiaankaan jää ilman herkkuja.Ovella jo leijuu ihanasti leivotun piirakan tuoksu.tässä talossa asuu onnellinen perhe, mietin.Minun tyttäreni perhe,ajattelen ylpeänä.Juomme teetä ja maistelemme piirakkaa,joka on syntisen hyvää.MINUN KANNALTANI LIIAN HYVÄÄ,KOSKA OLEN YRITTÄNYT PUDOTTAA PAINOA JA TÄTÄ MENOA SE EI LUULTAVASTI TULE ONNISTUMAAN.Sitten onkin saunan vuoro.Pienin tirriäinen lähtee isänsä kanssa virittelemään unta ja isommat pojat päättävät lähteä naisten kanssa saunaan.Siinä me nokotamme vierekkäin lauteilla ja päätämme poikien kanssa ottaa oikein kunnon löylyt.Päätämme hylätä löylykauhan ja viskata vettä suoraan kiulusta,että tulee oikein kipakat löylyt.Pojat kyyristelevät ja minua hymyilyttää.Mietin,että vielä ne lähtevät mummun kanssa saunaan,mutta kuinkakohan kauan.Vanhempi poika katsoo käsiäni ja kysyy:miksi mummu sulla näkyy noin paljon suonia käsissä?Minä selitän että olen jo paljon vahempi kun äitinne ja mummu on muutenkin ryppyisempi.Sitten kerron heille tempun jolla saadaan kaikille suonet näkyviin.Katsokaas,kun puristaa itseään ranteesta ja pitää käden alaspäin ,johan löytyy suonia.Niitä me siinä ihmettelemme ja heitämme lisää löylyä.Minua alkaa naurattaa,kun muistan erään toisenkin sauna reissun samojen pokien kanssa muutama vuosi sitten.Kumpikin halusi istua mummun vieressä lauteilla,kun mummu on niin pehmoinen.Tässäpä kohteliaisuus,mutta väkisinkin pyörähti mielessä pitikö se ottaa koteliaisuutena,vai ei.Näitten kanssa tätä hauskuutta riittää.Lapset ovat niin vilpittömiä,mikä on ihana asia.No, sitten pesulle ja vaahdotamme saippuasta Aatamin ja Eevan puvut itsellemme.Tytärtäni huvittaa ja muistuu mieleen kun kotonakin pelleiltiin ja peitettiin itsemme kovun lehdillä.Mummulla on lupa olla hulvaton.Pojilla naurua piisaa ja lähdemme viimein päästämään väyn vuorostaan saunaan.Menemme hiljalleen, ettei pieni herää,mutta annas olla.Siellä se kampeaa sängyn laitaa pitkin kädet ojennettuina,että ota mummu minutkin.Ei sitä malta nukkumaan mennä ,kun tapahtuu jotain erillaista.Pienin otetaan ylös ja kuivatellaan porukalla.Vävyn tultua saunasta kello onkin jo niin paljon,että minun on aika lähteä koti nurkille.Miten mukavia muistoja tällaisista illoista oikein jääkään.Pieniä asioita ,jotka kantavat elämässä yllättävän pitkälle.

TYÖTILAN PIENUUTTA

Tämä on aika mielenkiintoista työn tekoa näin pienessä kopperossa tässä meidän väliaikais asunnossa.Vaajakosken talossa käytössäni oli koko vintti tila,mutta nyt maalaan pienessä huonessa pahvilaatikoiden keskellä,joita en ole vielä saanut purettua.Pitäisi kehitellä hyllyjä seinille,että saisin järjesteltyä tykötarpeet esille,että löytäisinkin jotain.Myös jotain tasoja joihin voisin laittaa maalatut työni kuivumaan.Nyt virittelen niitä milloin minkäkin maalipurkin päälle.No,hiljaa hyvä tulee.Tämä vaatii ,vaan hieman enemmän kärsivällisyyttä,kun ennen.Hauskinta tässä on ,että nuo minun neljä karvaista poikaani ovat sitä mieltä ettei emo voi olla kaukana,joten kaikki neljä ahtautuvat samaan huoneeseen nukkumaan.Voitte varmaan kuvitella

 miten loikin koirien yli pensselit kädessä ja yritän olla kompastumatta.Toisaalta koiran tehtävä on pitää lauman johtajastaan huolta,joten tämä on ihan ok.Meillä onkin tässä suurperheessä ollut aina motto ;LAUMAN TARKOITUS ON PITÄÄ TOISISTAAN HUOLTA". Tänään löysin tuolta laatikon pohjalta kakkos kakkosesta leikattuja palikoita ja hioin niitä tasaiseksi.Ajattelin maalata lapsille ja miksi ei aikuisillekin kuutioita.Osaan voisin piirtää kirjaimia,osaan kuvia.Saas nähdä mitä niistä sitten syntyy.Pohjamaalasin  kylttejä ja jotain valmistakin on mitkä on pakattava myynti kuntoon.Näin sitä vaan sopeutuu pieneenkin tilaan ja tulosta syntyy ja koiran pojat huolehtivat seuran pidosta.Mitä nyt muutaman kerran olen joutunut

 käydä antamassa vettä ja rapsutuksia,mutta kaiken kaikkiaan pojat ovat mitä parhainta seuraa,Eivätkä arvostele keskeneräisiä tekeleitäni.

PÄIVÄUNILLA KOIRAN POIKIEN KUPEESSA

ULKONA SATAA VETTÄ,TAAS.Tuntuu,että päivälläkin väsyttää ja laitan takkaan tulet.Tulta katsoessa lämmittää ihanasti ja raukaisee entistä enemmän,joten kietaisen viltin ympärille ja käperryn sohvalle.Koiran pojat lyöttääntyvät jalkopäähän ihanasti kerälle ja olo on taivaallisen rentoutunut.Kauan ei tarvitse tulta tuijotella ,kun uni alkaa ottaa vallan.Nukun tunnin verran ja herään puhelimen soittoon aivan pölähtäneenä vielä unikuvat otsalohkossa.Menee hetki ennen ,kun ymmärrän missä mennään ja saan puhelun hoidettua. Voi herranen aika mitä unta olinkaan nähnyt.Olin mukamas Stömssössä siinä isossa talossa ja kuitenkin Virossa ,missä tietysti kaikki ihmiset myös puhuivat viroa.Seison jossain vaiheessa pihamaalla ja ihmettelen ,kun suuret perhoset lentelevät ja alkaa sataa samalla lunta.Se on minusta niin ihmeellistä että juoksen hakemaan kameran ,että saan kuvia.Sitten mieleeni juolahtaa että on lähdettävä kuvaamaan muutakin ja lähden kävelemään mäkeä alas työntäen lasten rattaita.Aura-autot suhahtelevat ohi ja lumi pöllyää.Tulen jonkun talon luo ja huomaan ,että talo on koristeltu joulu nauhoin ja ihmettelen sitä kovasti.Otan valokuvia ja mietin mitähän ne tästä kotona ajattelevat.Päätän kuitenkin lähteä takaisin talolle,mutta huomaan etten osaa takaisin ja silloin herään puhelimen pirinään.Herätessäni menee pitkään ennen ,kun tajuan missä olen.Nauratti vielä pitkään miten raskaat päikkärit sitä tulikaan otettua.Kaiken kukkuraksi en ole edes käynyt virossa.Strömssönkin nähnyt vain televisiossa.Mutta miten ihmeellinen onkaan unien maailma,ja vielä päiväunien.Koirat luultavasti olivat nukkuneet rauhallisemmin ,koska halusivat heti takapihalle.

 Kissat ovat vielä rennompia nukkujia.Niitä ei hetkauta ympärillä tapahtuva ja torkkuvatkin pitkin päivää,näkevätköhän edes unia niin kuin koirat ja ihmiset.En ole koskaan nähnyt kissojen juoksevan unissaan niin kuin koirat tekevät,vai onko kissat vaan niin tyynen viileitä tyyppejä ette niistä huomaa.

REISSUMIEHEN MUIJAN AJAN VIETTOA

Todellakin ,sukkia syntyy kun sieniä sateella. Tällaista se on reissumiehen muijan ilta puuhat.En osaa vaan istua ja katsella telkkaria,vaan aina on oltava jonkun näköinen väänneltävä käsien välissä.No,sukkiahan tarvitaan ja joulu paketteihin on mukava laittaa jotain itse tehtyä ja lämmintä.Tänään saan yötä myöten ukkoni kotiin.Ihanaa kun meitä on välillä täällä kaksi.On muitakin puhekavereita kun nuo koirat ja kissat,vaikka puhunhan minä niillekin täällä kaiken aikaa ja jotain ne varmaan ymmärtävätkin,kun pää kallellaan katselevat ihmis emonsa touhuja ja höpötyksiä.Äskenkin kun katselin telkusta tuota Vain elämää ohjelmaa ja Katri-Helena lauloi Eerinin vanha nainen hunningolla piti minunkin tirauttaa pari kyyneltä koirat nosti päätään ja heiluttivat häntiään.Tarkistivat kai että itkeekö se ihan tosissaan,että pitääkö lähteä lohduttamaan.On ne vaan viisaita luontokappaleita.Ainakin joskus.  

Tänään kävin tyttären kanssa kirjastossa.Uskomattoman pieni kirjasto onkin täällä Leppävedellä. Jäi kuitenkin yksi Tilda kirja kouraan ja täytyykin katsella löytyiskö sieltä ideoita näihin vaneri hommiin.Positiivista on tänään ollut että ilma on pitkästä aikaa raikas eikä sada koko ajan vettä. Olen niin tuhottoman kyllästynyt koirien tassujen pesemiseen,että melkein toivoisin että tulisi jo lumi maahaan.Toinen ongelma on tämä haju haitta. Ostin ison pussin vaaleita puruluita pojille ja meillä leijuu sellaiset kaasut ilmassa, että silmiä kirvelee.Täytyy varmaan muuttaa merkkiä,jos nyt sekään auttaa.Että näin mielenkiintoisia ajatuksia pyörii muorilla tänään päässä.

OVITAULUJA TEKEILLÄ

ovitaulu

Taas alkaa joulu kiireet ja ovitauluja tehdään tilauksesta. Nämä ovatkin olleet mieluisia ja persoonallisia lahjoja.Tämä taulu meni tyttäreni perheelle. Kaikenlaista on taas tekeillä japitäisi saada liikkeet pullolleen jouluksi vaneri tauluja. Kiirettä siis pukkaa.Tässä on ollut erinäistä hässäkkää,kun muutimme juuri tänne tiituspohjaan.myimme talomme vaajakoskelta ja haaveessa olisi löytää talo järven rannalta.Koirat ja kissa ovat ihmeissään kun maisemat ovat muuttuneet.Varsinkin vanhempi kissa Huttunen ,joka on ollut ulkona ei ymmärrä ,kun ei pääse ulos.Ajattelin pitää sen sisällä,kun väliaikais asunnossa ollaan ja päästän sitten ulos kun uusi koti meille löytyy.Tänään herra Huttunen istui ikkunalla ja päästi kurkustaan mitä ihmeellisempiä ääniä katsellessaan talitinttejä.Nuorempi kissa Hilma liittyi seuraan ja kurnutti hyvin naisellisella äänellä samaan tahtiin, vaikka ei ymmärrä linnuista yhtään mitään. Varmaan myötätunto kaipuuta.