Lapset on kaikki jo lähteneet omiin koteihinsa asumaan, joten ei voinut tehdä sitä perinteistä ja sanoa ,että kaukaa saatte katsoa ja korkeintaan nuuhkaista.
Kun itse olin pieni tyttö ostin joka vuosi isälleni partavettä lahjaksi.Aqvavelvaa,muistaakseni,ja joka ikinen joulu annoin isän haistaa pakettia ja arvuuttelin tietääkö isä mitä olin ostanut.Isä tietysti sanoi,ettei voisi millään arvata ja oli joka ikinen jouluaatto yhtä yllättynyt saamastaan paketista.
Näitä juttuja on käyty meidänkin lasten jouluissa läpi ja muisteltu hymyillen.
Kerran poikamme Antti oli paketoinut tarhassa tekemänsä lahjan minulle ja jouluaattona aukaisin lahjan pojan tiiviisti seuratessa äitinsä ilmeitä.Mitähän täältä oikein löytyykään? No löytyihän sieltä .Sininen ,karvainen ja pyöreä.Kääntelin tiiviiseen muovipussiin pakattua palleroa ja viimein poika iloisesti kysyy,että "tykkäätkö äiti?Olen ihan ite leiponut sulle pullan tarhassa"
Tykkäsinhän minä tietysti ,kun toinen oli niin itse sen tehnyt.Paketoinut joulukuun alussa äidille pullan.Kiittelin kovasti ja lapsi hymyili onnellisena.Se hymy oli paras joululahja ikinä.Meidän pieni Antti.
Joulukortteja on jo tullut muutama ja tällä kertaa viritin narun ovien päälle ja laitoin kortit roikkumaan naruun.Tuli mukavan näköisiä ja ovat kuin koristeita konsanaan.
Enään ei tarvitse kauan odotella ,kun joulu tulee.Odotan sitä,kuin lapset ja luultavasti jännitänkin pukin tuloa kaikista eniten.Lapsen lapset ovat jo selittäneet "ettei sun mummu enää tartte uskoa pukkiin" ja jatkavat perään,että "No,uskoo se kuitenkin.Sehän uskoo keijuihin ja menninkäisiinkin,mutta annetaan sen uskoa
.
Pääasia kuitenkin kai on ,että meiltä kaikilta löytyy jonkinlaista lapsenmielisyyttä ja hyvää mieltä.Joulu vaan on niin tärkeä juttu
.
Toivotankin teille kaikille lukijoilleni ihanaa joulun odotusta.
toivoo SANTAKALLION KIRSI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti