SATEEN JÄLKEEN PAISTAA AURINKO

Niin se vaan alkoi aurinko paistamaan tänäkin iltana,vaikka satoi koko päivän ja hommat tuli tehtyä sisällä.
Sainkin jotain ihan näkyvääkin aikaan.
Ompelin tuoliin uudet pääliset ja ompelin tyynyn päällisen.

Vaneri hommiakin tein ,kun tuli tilauksia liikkeistä ja tietysti mieli puuhaani kudoin villasukkaa.

Täällä sisällä ollessa tulee ajateltua kaiken laista  ja nyt mietitytti ystäväni ,jonka äiti nukkui pois muutama viikko sitten .

Huomenna heillä on hautajais päivä ja voin vain kuvitella miten raskas päivä se tulee olemaankaan.
Ystäväni äiti oli ihana ihminen.Tutustuin häneen jo 14:sta vanhana ja hän oli aina hyvällä tuulella,lukuun ottamatta siivous päiviä,jolloin väistelimme porukalla luutturättiä.

Lähdimme tansseihin aina viikon lopulla ja hän ennusti meille korteista minkälainen ilta meille tulisikaan.

Muistan kun menin mieheni kanssa kihloihin ja kävelimme kotiini ilmoittamaan asiasta.Lea tuli meitä koiran kanssa vastaan ja minä juoksin innoissani hänen luokseen sormi ojossa että :Kato Lea mikä mulla on sormessa.
Ja Lea sanoi ne tutut sanat ,mitkä hän sanoi aina:Voi hyvänen aika Kultalinnut .Onneksi olkoon.
Olin usein myös sauna vieraana ja viimeisen kerran odotin esikoistani.OLi torstai ilta ja perjantai iltana lähdinkin sitten laitokselle.
Sitäkin tämä herttainen nainen muisteli hymyillen aina,kun tavattiin.`Muistan kun Kirsi istui tuossa keinutuolissa.´`Oli vain suuri maha ja pitkät punaiset kynnet`.Ja meitä nauratti.

Ny tLea on nukkunut pois,mutta hyvät muistot säilyvät.
Ystäväni on nyt murheen murtama,mutta jossain vaiheessa aurinko taas paistaa sateen jälkeen.
Olen sen itse kokenut,kun isäni kaksi vuotta sitten kuoli.

Ystäväni rakas, elän niin sinun kanssasi huomisen päivän ja toivon sinulle voimia suuren surusi kanssa
Ja muista ,että aurinko nousee aina.


Mietteliäin ajatuksin ;Kirsi