TALAKOOT

Taas oli viikon lopulla torpalla hulinaa.
Koko perhe oli koolla talakoissa kun valettiin kellariin lattiaa.

Kyllä oli hulinaa.Täällä oli meidän ihmisten lisäksi yhdeksän koiraa ja neljä kissaa.

Pienet pojat saivat aikansa kulumaan etsiessään perunapellolta sammakoita.Niitä sitten ihmeteltiin oikein porukalla.

Kuisti sai ikkunanpielet ja me naiset kokattiin talakoo miehille evästä.

Ruokapöydässä kävi kuhina ja ei tarvinnut paljon houkutella porukkaa syömään.

Antin susikoira Kirka kantoi koko päivän metrin mittaisia halkoja paikasta toiseen ja yritti saada meitä heittämään aarteitaan.
Akka koira oli vähän väsyneen oloinen ja makoili auringossa.Akka alkaa olla jo vanha rouva ,eikä oikein jaksa enään nuorison tahtiin.

Veljekset Onni ja Möhkö joutuivat narun päihin,kun eivät voi sietää toisiaan ja tappelevat aina tilaisuuden tullen.

vielä jäi valettavaa kellariin ,kun lälli loppui kesken,mutta huomenna jatkavat.

Ukot innostuivat vielä iltasella hakemaan tuulenkaatoja tuolta metsästä ja aikamoinen pino niitä tuonne navetan taakse ilmestyikin.

Kiitos vielä talakoo porukalle avusta.

 Kesäterveisin KIRSI

PIKKUINEN HANSLANKARI

Tänään saatiinkin paljon taas aikaan täällä Mäkelän torpalla.

Kellarista Reissumies ja poika kaivoivat hiekkaa pois avo lattiasta ja laittoivat styrokseja että pääsevät viikon lopulla valamaan lattian.
Pojan poika Arttu oli kovasti hommassa mukana ja kantoi pienellä ämpärillä hiekkaa ulos siinä kuin isommatkin miehet.

Välillä auttoi isäänsä grillin muurauksessa ja leikkasi ruohoa työnnettävällä ruohonleikkurilla.

Mummu sai myös apua omenoiden keräämisessä ja  työnnettiin yhdessä bensa käyttöistä leikkuriakin.
Kyllä on poika innoissaan kaikesta mitä ympärillä tapahtuu.

Välillä ajeli pyörällä ja hoiti koiria ja kissoja ja pitihän sitten käydä nuolemassa taikina kulhokin ,kun mummu pyöräytti omenapiirakan kahvin kanssa.

Niin on poika kuin isänsä pienenä.
Touhua täynnä aamusta iltaan.

Ja se kärsivällisyys mitä näin pienestä miehestä löytyykään.
Olisi mallia vähän meille isommillekin.

Mitä enemmän hommia ,sitä paremmin Arttu viihtyy.

Ei tarvinnut ruokapöydässä paljon houkutella,kun makkarakastike ja perunat sujahtivat kurkusta alas.

Välillä kerättiin kukkia kotiin vietäväksi ja poika ojensi käsiään ja

tuumasi ,että vielä mahtuu.Kerää mummu lisää vaan.

On siinä pojassa virtaa.
Luulen kyllä, että ei taida jaksaa hereillä kotiin asti ,vaan uni tulee jo automatkalla.
Oli tämä niin työn täyteinen päivä.

Mummu ainakin on jo ihan valmis vällyihin,mutta minä olenkin jo vanha rouva ja tämä pieni mies elämänsä alussa.

Voi pieni Arttu miten mukava päivä meillä täällä tänään olikaan.

Viime viikolla laittoivat aittaan peltikaton ja tuohon kellarin kuistiin myös.
Eilen haettiin mökiltä vanhoja ikkunoita ja laitettiin ikkunat molemmin puolin sisään tulon seiniin.
Panelit ilmestyivät jo seinille ja kohta alkaa näyttää mukavalta ,kun löytyy vielä karmit ikkunoihin.

pikku hiljaa syntyy aina jotakin näkyvää.

Nyt tämä muori keittää vielä ilta teet ja ottaa palan omena piirakkaa .
Viikonloppuna on taas hulinaa kun talkoo porukka saapuu paikalle.
Tyttäret tulevat perheineen ja pojan perhe,jos eivät satu olemaan synnytys laitoksella.Meille on nimittäin syntymässä uusi hanslankari taas tänne torpalle.
Onnea on omistaa tällainen perhe.

SYKSYISIN TERVEISIN KIRSI

OMENOITA JA ILMAVAIVOJA

Nythän en siis kirjoita omista ilmavaivoistani,vaan näiden karvajalkojen vatsan toiminnasta.

Meillä on kymmenkunta omenapuuta,jotka ovat jokaista oksaa myöten täynnä omenoita.
Niitä tippuu maahan runsain määrin ja koiranpojat syövät niitä innolla.

Mikäs siinä,mutta sisällä ollessa haju on aivan päätä huimaava.
Pojat rupsauttelevat surutta.
Ei mitään häveliäisyyttä ,vaikka emo istuu tai nukkuu vieressä.
Aivan kamalaa.

No tälle asialle ei voi mitään.On vaan kärsittävä kun on haalinut näitä ystäviä ympärilleen.

Onni kävi eläinlääkärissä viime viikolla.
Silmät rähmivät ja laitettiin vihreitä tippoja silmiin,että nähtiin onko haavaumia.
Ei ollut,mutta testi näytti,että pojalla erittyy liian vähän kyyneleitä.
Saatiin antibiootti tipat tulehdukseen ja kostuttavat tipat ,että silmät eivät kuivu.
Hyvin on Onni parantunut,mutta saattaa olla ,että joudutaan käyttämään kosteuttavia tippoja loppu elämä,jos tulehduksia tulee vielä.
tämä on kuulema tällaisten mulko silmäisten koirien vaiva.Tuuli kuivattaa silmät ja tulehdus on varma.

Severi 7kk on oppinut piilottamaan luita ja paras piilopaikka on tietenkin minun tyynyn alunen.
Monena päivänä käyn petaamassa pedin uusiksi ja kaivan tyynyn alta mitä milloinkin.
Danny ja Woody ovat entisellään.Ei mitään uutta kerrottavaa,Paitsi että pierua tulee kun polkkaa.

Mutta kestetään tämä omena kausi kun on pakko.


Tuoksuviin tunnelmiin T: KIRSI

KAIKENLAISTA TOUHUA

Sadepäivinä sitä alkaa touhuta kaikkea muuta,kun piha hommia.Niin minäkin sain taas puhtia ja tuunasin vanhan kaapin uuteen maaliin.

Kaappi löytyi tuolta kellari kerroksesta kun muutettiin tänne.
Tämän talon poika on sen luultavastikin tehnyt koulu aikoinaan,sillä sisältä löytyi lyyjykynällä kirjoitettu nimi ja vuosiluku 1958.

Jätin vähän kuultamaan maalin läpi ja tuli aika hauskasti vanhan näköinen.
 Tuohon aukkoon asennan vielä katiska verkon ja kaappi on sitten valmis.
Täytyy ,vaan käydä se ostamassa rautakaupasta.

Ja sitten tietenkin lanka kori auki ja uusi huivin ohje esiin.

Löysin eräästä blogista tällaisen pääkallo huivin ohjeen ja sitähän oli kokeiltava.
Varmaankin meidän tytöt tulevat saamaan joulupukilta tällaiset huivit.

Reissumiehen toive täyttyi tänään iltapäivällä.
Kauan haaveiltu mönkijä tuli peräkärryn kyydissä tuohon pihaan ja sitä on sitten ihasteltu ja koeajettu koko ilta.

Nelli ja Miksu tulivat iltasella käymään ja Miksu neuvoi miten konetta ajetaan ja koe käytti sitä tuolla metsässä.

Minäkin uskalsin lähteä kyytiin ja olipahan aika hurjaa menoa.
Mentiin pitkin pusikoita ja kantojen yli.
Välillä pelkäsin ,että kaatuu koko hökötys ja sanoinkin ,että menee vielä muorilta lonkat sijoiltaan jos mennään nurin.
Vävy vaan naureskeli ja tuumasi ,että kone on huomattavasti hiljaisempi,kun anoppi.

Olipa kyytiä ja yksi kokemus tuli taas lisää.
Jospa minäkin oppisin sillä ajamaan ,ainakin talvella ja saisin aurattua pihan ,kun reissumies lähtee työ komennukselleen.
Ei kai se niin vaikeaa voi olla.

Tällaista menoa Mäkelän torpalla tänä iltana.

Terveisin Kirsi

OMAVARAINENKO?

 Olenko nyt siis omavarainen,kun saan ruoankin pöytään lähes tulkoon omasta maasta?

Taidan olla ,ainakin näin loppu kesästä.

Se tunne kun kaivat perunat maasta ja multa tuoksuu tai siivoat vasta kerättyjä vadelmia.

Laitoin tillilihaa ja uusia perunoita .Ainoastaan lihat ja jauhot olivat ostettuja.
Vadelmista tulee rahkaa ja loppu keitetään hilloksi.
Kukat pellon reunasta maljakkoon ja päivällinen on valmis.
Ihanaa .Siis todella IHANAA.

Aitakin valmistui omista kaadetuista lepistä.
Reissumies oli tehnyt aidan aamulla aikaisin kun vielä nukuin.
Meinattiin ensin laittaa verkko aita portin molemmin puolin, ettei koirat pääse juoksemaan tielle,mutta tämä aita on paljon parempi ja vielä luomu.

Mikä täällä on ihmisen elellä luonnon helmassa ja nauttia ihmeellisistä luonnon ihmeistä.
Metso kujertaa tuossa nurkalla ja elo on leppoisaa ,kun vaan voi olla.

Tänään vielä painun vattupusikkoon,vaikka olenkin jo kerännyt paljon,mutta poiskaan ei malta olla,kun niitä on niin paljon.

Sadon korjuuta nyt vaan odottelen .Että kasvikset kypsyvät ja puolukat saavat punaisen värin.

Mökillekin pitäisi keritä ja kerätä vielä muutama ämpäri mustikoita.

Keittelen niistäkin mehua,sillä olen päättänyt,etten osta yhtään pulloa kaupan mehua ensi talvena vaan haen kellarista omiani.

Nyt ei kun syömään  ja sitten muija heilahtaa taas metsään.

Terveisin KIRSI