OMENOITA JA ILMAVAIVOJA

Nythän en siis kirjoita omista ilmavaivoistani,vaan näiden karvajalkojen vatsan toiminnasta.

Meillä on kymmenkunta omenapuuta,jotka ovat jokaista oksaa myöten täynnä omenoita.
Niitä tippuu maahan runsain määrin ja koiranpojat syövät niitä innolla.

Mikäs siinä,mutta sisällä ollessa haju on aivan päätä huimaava.
Pojat rupsauttelevat surutta.
Ei mitään häveliäisyyttä ,vaikka emo istuu tai nukkuu vieressä.
Aivan kamalaa.

No tälle asialle ei voi mitään.On vaan kärsittävä kun on haalinut näitä ystäviä ympärilleen.

Onni kävi eläinlääkärissä viime viikolla.
Silmät rähmivät ja laitettiin vihreitä tippoja silmiin,että nähtiin onko haavaumia.
Ei ollut,mutta testi näytti,että pojalla erittyy liian vähän kyyneleitä.
Saatiin antibiootti tipat tulehdukseen ja kostuttavat tipat ,että silmät eivät kuivu.
Hyvin on Onni parantunut,mutta saattaa olla ,että joudutaan käyttämään kosteuttavia tippoja loppu elämä,jos tulehduksia tulee vielä.
tämä on kuulema tällaisten mulko silmäisten koirien vaiva.Tuuli kuivattaa silmät ja tulehdus on varma.

Severi 7kk on oppinut piilottamaan luita ja paras piilopaikka on tietenkin minun tyynyn alunen.
Monena päivänä käyn petaamassa pedin uusiksi ja kaivan tyynyn alta mitä milloinkin.
Danny ja Woody ovat entisellään.Ei mitään uutta kerrottavaa,Paitsi että pierua tulee kun polkkaa.

Mutta kestetään tämä omena kausi kun on pakko.


Tuoksuviin tunnelmiin T: KIRSI