UUSI VUOSI,UUDET KUJEET

Huomenna se sitten on tämän vuoden viimeinen päivä.Siihen on mahtunut paljon hyvää ja jotain ei niin hyvääkin,mutta mitähän uusi vuosi tuokaan tullessaan,se jääköön nähtäväksi.

Toivon,että saisin paljon uusia ideoita ja työnteko luistaisi kuin vettä vaan.Terveyttä tietysti,niin kuin me kaikki ja jospa me löytäisimme sen ihan ikioman talon nyt keväällä.
Siinä sitä onkin näin pienelle naiselle riittävästi toivomuksia.Loppu tulkoon yllätyksenä.

Tässä yläpuolella on meidän uusi (vanha) kalenteri.Reissumies sai sen tädiltään perinnöksi ja on mielestäni aika mukavan näköinen.Sopii hyvin meidäntakan reunalle.                                                                                                                                                     

 Joulukukat ovat aukaisseet kukintonsa sopivasti uuden vuoden juhlaa varten.Tuollaista valkoista kallaa minulla ei ole ennen ollutkaan,mutta tykkäsin siitä kovasti.

 Piti vielä laittaa tämä hatun kuva.Kotiliedessä oli tämän kaava joskus syksyllä ja tyttäreni Varpu ompeli tällaiset pienille pojille pukin konttiin.

Sitten vielä yksi toivomus kuitenkin.Toivoisin,että Onnin selkä tulisi taas kuntoon.Onni on paljon pienempi noita meidän muita koiria ja jäi jalkoihin toisten juostessa.Liukastui ja iski kipu selkään.Särkylääkkeillä hoidetaan ja Onnilla on viikon verran kielto takapihalle menosta toisten kanssa,että paranee.Käydään hiljalleen kävelyllä kaksistaan.
No,kyllä poika paranee ja helmikuussa vietetään sitten seitsemän vuotis päiviä ja herkutellaan koiranmakkaralla.

Näihin ajatuksiin ja näihin tunnelmiin lopettelen tämän vuoden viimeisen kirjoituksen ja toivotan kaikille ihanaa uutta vuotta.

JOULUNTEKELEITÄ

angry birhds sukkia pikku tirriäisille

Woody sai olla mallinukkena

Akka

Ronja

 No niin joulu on sitten paremmalla puolella ja voin laittaa näytille näitä tekeleitäni,enkä paljasta lahjoja ennakkoon.
Nämä koirien poro päähineet löysin IHANA-lehden netti sivuilta,jossa kuvattiin Bambi päähineitä koirille.Olivat niin hauskan näköisiä,että pakko oli tehdä tyttären koirille Akalle ja Ronjalle.
Herättivät aattona kovasti hilpeyttä.(ainakin ihmisten kesken,koirat eivät luultavasti olleet yhtä huvittuneita).



Pienille pojille piti kutoa noita lintu sukkia,kun tuntuu olevan  oikein hitti juttu tänä vuonna.Tein jo kesällä heille vanerista angry birhd pelejä ja mieleisiä olivat nekin.


Omalle kuopukselle tein nämä hiirisukat.Nekin löytyivät sattumalta vanhasta käsityölehdestä.
Kyllä siellä Nellin kissoilla on kivaa kun kantapäästä tulee häntä perässä.Kunhan ei tyttö kompastu kissoihinsa.


Tämmöstä tänä jouluna.

Suvi oli keksinyt meille mukavan lahjan myös.Oli löytänyt LUMIUKKO SOPAN ohjeen.Pussiin laitettiin kaakao pussi ,vaahtokarkkeja,suklaata ja minttukarkki keppi.Keitetään vettä ja aineet sekaan ja lumiukko soppa on valmis ja on hyvää ja lämmintä pakkas päivänä.

Kyllä tämä netti on ihmeellinen maailma,kun täältä löytyy vaikka kuinka mukavia ohjeita.
Nyt sitten odotellaankin jo uutta vuotta ja uusia ideoita.
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE

Nellin hiirisukat

JOULUPUUHIA

 Tänään on meillä siivous päivä.Emäntä puunaa ja putsaa ja reissumies tekee joulu laatikoita.Pravuuri numero on peruna pataatti laatikko,mikä on ihan älyttömän hyvää.Viime vuonna saimme maistaa tätä ihanuutta ja perinne jatkuu tästä eteenpäinkin.Lanttulaatikot paistuu jo uunissa ja joulun tuoksu leijailee ihanasti huusholliin.
Ihanaa ,kun mieskin on innostunut ruuan laitosta.Itseasiassa minä en niin kiinnostunut olekkaan joten luovutan homman mielelläni.

reissumies tekee perunalaatikkoa

 Minusta on mukavampaa koristella kuusi ja siivoilla ja touhuta kaikkea muuta.Tänä jouluna otettiinkin kuusi ihan omasta pihasta.Kissa Huttunen vaan innostui kuusesta niin,että kiipesi pudottelemaan koristeita,joita jahtasi ympäri kämppää.Saas nähdä onko aamulla kuusi pötköllään ,vai seisooko paikoillaan.On joskus aikaisempina vuosina ollut juuri näin ,että kuusella on yöllä leikitty ja nostettu aamulla pystyyn.
Lahjatkin on jo paketissa ja huomenna ajattelin leipoa vielä suklaa kakun ja torttuja.Sitten puuttuukin kinkun paito,mutta se paistetaan vasta sunnuntaina ja yllä herätään maistelemaan ensimmäiset siivut.


 Tästä se lähtee meidän joulu.

ENSIMMÄISET LAHJAT PAKETTIIN

 Laitoin leivinuunin lämpiämään ja sain viimeinkin ensimmäiset omatekemät lahjat paketoitua.Löysin tuolta työ huoneesta ruskeita paperi pusseja ja nehän olivatkin oivia kääreitä.Vähän  vaan valkoista nauhaa rusetille kupeeseen ja nimet pussin kylkeen ja kauniita tuli.
Lapset  on kaikki jo lähteneet omiin koteihinsa asumaan, joten ei voinut tehdä sitä perinteistä ja sanoa ,että kaukaa saatte katsoa ja korkeintaan nuuhkaista.

Kun itse olin pieni tyttö ostin joka vuosi isälleni partavettä lahjaksi.Aqvavelvaa,muistaakseni,ja joka ikinen joulu annoin isän haistaa pakettia ja arvuuttelin  tietääkö isä mitä olin ostanut.Isä tietysti sanoi,ettei voisi millään arvata ja oli joka ikinen jouluaatto yhtä yllättynyt saamastaan paketista.
Näitä juttuja on käyty meidänkin lasten jouluissa läpi ja muisteltu hymyillen.

Kerran poikamme Antti oli paketoinut tarhassa tekemänsä lahjan minulle ja jouluaattona aukaisin lahjan pojan tiiviisti seuratessa äitinsä ilmeitä.Mitähän täältä oikein löytyykään? No löytyihän sieltä .Sininen ,karvainen ja pyöreä.Kääntelin tiiviiseen muovipussiin pakattua palleroa ja viimein poika iloisesti kysyy,että "tykkäätkö äiti?Olen ihan ite leiponut sulle pullan tarhassa"
Tykkäsinhän minä tietysti ,kun toinen oli niin itse sen tehnyt.Paketoinut joulukuun alussa äidille pullan.Kiittelin kovasti ja lapsi hymyili onnellisena.Se hymy oli paras joululahja ikinä.Meidän pieni Antti.

Joulukortteja on jo tullut muutama ja tällä kertaa viritin narun ovien päälle ja laitoin kortit roikkumaan naruun.Tuli mukavan näköisiä ja ovat kuin koristeita konsanaan.
Enään ei tarvitse kauan odotella ,kun joulu tulee.Odotan sitä,kuin lapset ja luultavasti jännitänkin pukin tuloa kaikista eniten.Lapsen lapset ovat jo selittäneet "ettei sun mummu enää tartte uskoa pukkiin" ja jatkavat perään,että "No,uskoo se kuitenkin.Sehän uskoo keijuihin ja menninkäisiinkin,mutta annetaan sen uskoa
.
Pääasia kuitenkin kai on ,että meiltä kaikilta löytyy jonkinlaista lapsenmielisyyttä ja hyvää mieltä.Joulu vaan on niin tärkeä juttu

.
Toivotankin teille kaikille lukijoilleni ihanaa joulun odotusta.

toivoo SANTAKALLION KIRSI

SISUSTUS JUTTUJA

 Täällä tiituspohjassa meillä on hyvinkin maalaisromanttinen koti.On vanhoja ja kuluneita peiliovia ja paneelia seinissä.
tykkään kovasti vanhoista huonekaluista ja keräilenkin niitä aina kun kohdalle sattuu.
Tässä hyllyn päällä on viime jouluiset tekeleeni ja itseasiassa hyllykin on miehen kanssa väsätty vanerista.

tässä eteisen ovi

kammarin kaapin ovet ovat mielestäni aivan ihanat ja puuta,eikä mitään levyä,niin kuin ennen oli tapana tehdä

lasipurkit ovat mukavia säilytys astioita

vävyni teki minulle viime jouluna tällaisen heinäseipäistä rakennetun telineen kattoon ,johon saa mukavasti kattiloita sun muuta roikkumaan

kangas sydämet ovat suosikkejani.Niitä voi viritellä minne milloinkin ja kun ompelee eri värisiä voi vaihdella mielensä mukaan

JA TÄSSÄ VIELÄ YKSI KERÄILY KOHDE.NÄMÄ OVAT AIVAN IHANIA

 ODOTAN INNOLLA KUN LÖYDETÄÄN SE TALO MIHIN PÄÄSEN SITTEN SUUNNITTELEMAAN IHAN ITSE KAIKKEA KIVAA.TOIVOTTAVASTI HETI KEVÄÄLLÄ LÖYTYY MIELEINEN.

LUMITÖITÄ JÄTKÄNKYNTTILÄN VALOSSA

 Reissumies taikoi meille jätkänkynttilä pihamaalle.Alkuun se savutti niin ,että ajattelin ,että joku soittaa palokunnan tälle mäelle,mutta kun syttyi niin se oli niin kaunis,että olisin voinut tuijotella sitä koko illan.
No,lumityöt sitten olikin toinen juttu.Yleensä olen tykännyt lumitöistä.Meillä oli vaajakoskella niin pieni piha,että lunta työnteli ilokseen,mutta tämä piha on noin sata kertaa suurempi ja tuskastuin jo puolivälissä.Ja voi yhen kerran ,kun sitä puottaa vielä koko ajan lisää taivaalta.Reissumies on niin tyynen viileä.Eiu vingu ,eikä valita.Työntelee ihan mielellään ja nauttii.

 Reissumiehen muija sen sijaan päästelee välillä sopimattomia sanoja suustaan ja heittää pitkälleen kesken urakan.Ja ,kun on niin pieni tuo työkalukin,että saa hinkata pahaa oikein urakalla.
Mutta tuli ulkoiltua ja raitis ilma teki todella hyvää ja mielikin on taas pirteämpi ja jaksaa touhutta sisällä paremmin.
Nyt ,vaan odotellaan lisää lunta ,kun kerta on niin kivaa =)

JUHLA ASKARTELUA

 Tässä malli lumipalloille ,jotka on tehty nenäliinoista.

REVI KIINNI OLEVASTA REUNASTA KAISTALE,JOLLA SIDOTAAN KIINNI HAITARI KESKI KOHDASTA.






KUN HAITARI ON SIDOTTU AVAA NENÄLIINAN KERROKSET VAROVASTI AUKI MOLEMMILTA PUOLILTA,JA LUMIPALLO ION VALMIS.
                                                                                  

 Näillä koristelimme katon ja tytöt leikkeli vielä leivinpaperista lumihiutaleita, joita laitoimme kattoon roikkumaan ja osan ikkunoihin.


Teemana oli LUMI JA JÄÄ  ,koska sankari oli talven tyttö.

LAPSEN KANSSA LEIPOMASSA

Tänään sitten tehtiin niitä pipareita.Esikoinen tuli äitinsä avuksi leipomaan.Tein eilen illalla jo taikinan valmiiksi ja täytyy myöntää,että illalla myöhään kävin varastamassa taikinaa kuin lapset ainakin.Että piti varastaa ihan itseltään.

Suvi saapui illan kutveessa ja katseli minua totisena ja sanoi,että "Ota tuo villapaita pois niin päästään hommiin".Katsoin ihmeissäni alas päin ja tuumasin,että eihän minulla ole villapaita päällä.Sitten vaan naurettiin.Olin köllötellyt villaviltin alla ja näin monen koiran omistajana pusero oli koiran karvojen peitossa.Lapsi luuli ,että äidillä oli villapaita.Että tämmönen emäntä täällä oli odottelemassa.

  

                                                                                    
                                                                                 
                                                                                    
                                                                                   
 Huttunen vahti apupöydällä tunnollisesti leipureiden touhuja.Jopa niin kiinnostuneesti ,että sitä piti välillä häätää pois ,kun meinasi tulla pipareiden sekaan teputtelemaan.Tyytyi sitten köllöttelemään ja katselemaan ,kun ei leipoakkaan annettu.

Suvilla oli ohje valkosuklaasta ja kermasta sekoitetusta tahnasta ,joka laitettiin osan pipareiden väliin.Hyvää oli ja tarjoankin Tuirelle huomenna maistiaisia kun tulee käymään.


Olipa mukava päivä.Muistui ihan mieleen ,kun lapsien kanssa leivottiin pipareita.Laitettiin kynttilät palamaan ja laulettiin joulu lauluja.Tonttulakit päässä touhuttiin ja lapset taisi enemmän syödä taikinaa kun leipoa,mutta mukavaa oli ja siitä se joulu aina pyörähti käyntiin
Nyt huushollissa tuoksuukin jo joululle.Kanelille ja inkiväärille.
Ihana odotuksen tunne.Ei kuukauttakaan itse H-hetkeen

JUHLIA ODOTELLESSA

Reissumies pakkasi taas reppunsa ja lähtee huomen aamulla tien päälle.Minä jään pitämään kotia pystyssä ja järjestelemään viikonlopun juhlia.Toiseksi vanhemman tyttäremme 30-vuotis juhlia jotka vietetään täällä meillä.Samaan viikon loppuun osuu nuorimman tyttären synttärit ja meidän hääpäivä.Ajatella miten aika juokseekaan.Meille tulee 34 vuotta naimisissa.

Olimme niin nuoria.Minä en kerennyt täyttää kahdeksaatoista ja piti pyytää isältä allekirjoitus,että vihki lupa hyväksyttiin.Kyllähän isä sen mielellään kirjoitti,kun vävykin tuntui olevan mieleinen.
Niin kauan siitä on ja täytyy sanoa,että oikein valitsin.Sain mitä halusin ja mukavaa on ollut.Neljä tenavaakin tehtiin ja  elämä on ollut antoisaa.Välillä ollaan oltu tiukoillakin ,kun rakennettiin talo ja lapsia oli monta,mutta luojan kiitos rakkauttakin on riittänyt.Puhuminen kai se on kuitenkin ,millä on selvitty pahoistakin paikoista.
Vieläkin odottelen reissumiestä kotiin ja tuntuu hyvältä aina kun ovi kolahtaa ja siinä se seisoo niin kuin ei olisi koskaan lähtenytkään.
Toivottavasti nuo omat lapset saavat kokea yhtä onnellisen liiton siippojensa kanssa.

Onneksi saadaan juhlia useat juhlat nyt samoilla säpinöillä.Meillä osuu marras- ja joulukuulle monet juhlat ja tämä vähän tasoittaa hommia.
Kovasti ollaan porukalla suunniteltu ja keksitty vaikka minkälaista säpinää .Vielä pitää kokoontua kerran porukkaan ,että saadaan kaikki kohdalleen.Voi että on mukava odotella lauantaita.Tietää jo etukäteen,että tällä porukalla naurua riittää,laulu soi ja aina jotain jännääkinn saa odottaa.
Ne on kekseliäitä ,nuo meidän pentuset,joten odottelen innolla.

MUMMUN PIPARIT

Mummu asui mustassaniemessä joteN puhuimme aina Mustanniemen mummusta.Mummulla oli punainen muuri ja leivinuuni jossa paistettiin kaikki.Sähköuunista ei silloin ollut tietoakaan saatika jääkaapista.Maidot ja muut kylmää tarvitsevat tarvikkeet säilytettiin porstuassa ja kesällä kellarissa.Vesi haettiin kaivosta ja vessa oli pihan perällä.Mummu paistoi maailman parhaita pipareita ja oli kuuluisa imelletystä peruna laatikostaan. Ja mummu nauroi aina.mummun luo oli ihana mennä ,kun aina tunsi itsensä tervetulleeksi.
Tässäpä sitten aion jakaa tämän maailman parhaan pipari reseptin joka on kulkeutunut minullekin perintönä.

                 MUSTANNIEMEN MUMMUN PIPARIT

425 G  VOITA
5 DL  SOKERIA
1KG  JAUHOJA
1 LASI KERMAA
1 LASI  SIIRAPPIA
 4 TL  SOODAA
4 TL  KANELIA
1  MUNA
RIPAUS MUSTAPIPPURIA ,NEILIKKAA,INKIVÄÄRIÄ

VATKAA VOI JA SOKERI VAAHDOKSI.LISÄÄ MUNA ,SIIRAPPI,KERMA,SOODA ,JAUHOT JA MAUSTEET
TAIKINA SAA SEISTÄ SEURAAVAAN PÄIVÄÄN VIILEÄSSÄ.
PAISTETAAN HYVÄSSÄ UUNIN LÄMMÖSSÄ (200C)
(VAHDITAAN ,ETTEI PÄÄSE HIILTYMÄÄN)
KOEMAISTETAAN KOIRALLA

Ei muuta ,kun kokeilemaan.Takaan ja alleviivan ,että ovat makoisia =)

KAIPUUTA MÖKILLE LUONTOON

                                             HUTTUNEN HAUKOTTELEE SAUNAN LAUTEILLA

                                                   HILMA

Olen suoraan sanottuna kateellinen noille meidän kissoille,kun katselen miten ihanaa niiden elämä näyttää olevan.Ne nukkuu ,kun niitä nukuttaa ja välillä käyvät syömässä mahansa täyteen.Sitten pienet hypyt päälle ja koiriakin voi välillä juoksuttaa ihan muuten vaan ja sitten taas pienet päivä unet.Ei mitään paineita ja elämä tuntuu olevan mallillaan.
Ei sillä minunkin elämä on mallillaan,mutta meinaa pukata kiirettä näiden vaneri hommien kanssa,kun joulu tulee taas liian nopeasti ja tavaraa pitäisi valmistua ja paljon.Eikä auta ,vaikka kuinka hermoilisi.Teen sen minkä ennätän ja muuta ei voi.

On ikävä mökille konnevedelle.Minulta jäi puolukatkin keräämättä ensimmäisen kerran elämässäni,kun oli näitä muutto touhuja ja siitä tulikin mieleen edellinen syksy ja puolukka reissu vastarannalla.
Rakastan marjojen keräämistä,metsää ja hiljaisuutta ympärillä .Kerään marjoja niin hartaudella etten malttaisi lähteä pois ,vaikka astiat on täynnä.Nytkin oli jo ämpäri melkein täynnä,kun kuulin takaani jonkin moisen kujerruksen.Katselin ympärilleni ja ei näy mitään.Taas kujertaa ja siinähän se seisoi takanani oikein komea ukko metso.Katselin sitä ihaillen ja taisin sanoa sille muutaman sanankin.Siitäkös lintu innostui.Se pörhisti pyrstönsä levälleen ja kurnutti entistä voimallisemmin.
Mieheni oli soutanut minut vasta rannalle ja kalasteli siinä kuuloetäisyyden päässä ja huuteli, että puhutko siellä itseksesi.Vastasin,että metsolle täällä juttelen.Ääneni sai linnun innostumaan niin ,että punainen heltta vaan väpätti ,kun se alkoi teputtaa minua kohti.Minä tietysti olin mielissäni tästä kommunikoinnista ja puhelin ystävällisesti sille lisää.
Mies huusi jo järveltä,että vois olla parempi kun tulisit rantaan sen ämpäris kanssa,ennen kun joudut juoksemaan.Minä nauroin,että eihän nyt lintua tavitse pelätä,mutta johan reissumiehen muijalta hymy hyytyi kun metso starttasi suuremman vaihteen päälle.Siinä me juostiin peräkkäin,metso ja minä.Tuli muijalle äkki lähtö.Ei naurattanut enään.
Veneeseen päästyäni kuulin tuon tutun lauseen "enkös mä sanonut".
Mitä lie linnun mielessä ollut.OLiko se naarasta vailla,vai olinko mennyt sen reviirille.Mene ja tiedä,mutta kovasti piti juosta oli se niin ärhäkkä tipu.
Voi kun tulisi taas kesä ja auringon paisteet ja olisi paljon marjoja ja lämpimät vedet ja sauna lämpiämässä ihanassa illassa.
Voi tätä kaipuuta ,mitä pienen naisen rinnassa tuntuukaan.

VIRKATTUJA LAPPUJA

ViV

 Virkkaaminen on ihanaa puuhaa.Sitä voi tehdä telkkaria katsellessa ,niin kuin sukkia ja japasiakin.Kun laoun mallin oppii voi virkata ,vaikka unissaan ja näistä lapuista olenkin tehnyt kaikille lapsilleni villapeitot ja liinoja pilvin pimein.

 näistä virkatuista kukista olen tehnyt useampia liinoja

Tässä vielä viime vuoden joulu paketteihin lämmintä lapsille