Reissumies pakkasi taas reppunsa ja lähtee huomen aamulla tien päälle.Minä jään pitämään kotia pystyssä ja järjestelemään viikonlopun juhlia.Toiseksi vanhemman tyttäremme 30-vuotis juhlia jotka vietetään täällä meillä.Samaan viikon loppuun osuu nuorimman tyttären synttärit ja meidän hääpäivä.Ajatella miten aika juokseekaan.Meille tulee 34 vuotta naimisissa.
Olimme niin nuoria.Minä en kerennyt täyttää kahdeksaatoista ja piti pyytää isältä allekirjoitus,että vihki lupa hyväksyttiin.Kyllähän isä sen mielellään kirjoitti,kun vävykin tuntui olevan mieleinen.
Niin kauan siitä on ja täytyy sanoa,että oikein valitsin.Sain mitä halusin ja mukavaa on ollut.Neljä tenavaakin tehtiin ja elämä on ollut antoisaa.Välillä ollaan oltu tiukoillakin ,kun rakennettiin talo ja lapsia oli monta,mutta luojan kiitos rakkauttakin on riittänyt.Puhuminen kai se on kuitenkin ,millä on selvitty pahoistakin paikoista.
Vieläkin odottelen reissumiestä kotiin ja tuntuu hyvältä aina kun ovi kolahtaa ja siinä se seisoo niin kuin ei olisi koskaan lähtenytkään.
Toivottavasti nuo omat lapset saavat kokea yhtä onnellisen liiton siippojensa kanssa.
Onneksi saadaan juhlia useat juhlat nyt samoilla säpinöillä.Meillä osuu marras- ja joulukuulle monet juhlat ja tämä vähän tasoittaa hommia.
Kovasti ollaan porukalla suunniteltu ja keksitty vaikka minkälaista säpinää .Vielä pitää kokoontua kerran porukkaan ,että saadaan kaikki kohdalleen.Voi että on mukava odotella lauantaita.Tietää jo etukäteen,että tällä porukalla naurua riittää,laulu soi ja aina jotain jännääkinn saa odottaa.
Ne on kekseliäitä ,nuo meidän pentuset,joten odottelen innolla.
Voi. Mieleni karkari tuonne 34-vuoden taakse. Muistan häänne ihan elävästi. Ja jokaisen lapsen syntymän. Mihin tosiaan nämä vuoden ovat menneet. Lapset jo ihan oikeesti aikuisia. Ihania pentusia, kuten sanoit. Minä sen tiedän. Kaksinkertaisenakummitätinä :)
VastaaPoista