LAPSEN KANSSA LEIPOMASSA

Tänään sitten tehtiin niitä pipareita.Esikoinen tuli äitinsä avuksi leipomaan.Tein eilen illalla jo taikinan valmiiksi ja täytyy myöntää,että illalla myöhään kävin varastamassa taikinaa kuin lapset ainakin.Että piti varastaa ihan itseltään.

Suvi saapui illan kutveessa ja katseli minua totisena ja sanoi,että "Ota tuo villapaita pois niin päästään hommiin".Katsoin ihmeissäni alas päin ja tuumasin,että eihän minulla ole villapaita päällä.Sitten vaan naurettiin.Olin köllötellyt villaviltin alla ja näin monen koiran omistajana pusero oli koiran karvojen peitossa.Lapsi luuli ,että äidillä oli villapaita.Että tämmönen emäntä täällä oli odottelemassa.

  

                                                                                    
                                                                                 
                                                                                    
                                                                                   
 Huttunen vahti apupöydällä tunnollisesti leipureiden touhuja.Jopa niin kiinnostuneesti ,että sitä piti välillä häätää pois ,kun meinasi tulla pipareiden sekaan teputtelemaan.Tyytyi sitten köllöttelemään ja katselemaan ,kun ei leipoakkaan annettu.

Suvilla oli ohje valkosuklaasta ja kermasta sekoitetusta tahnasta ,joka laitettiin osan pipareiden väliin.Hyvää oli ja tarjoankin Tuirelle huomenna maistiaisia kun tulee käymään.


Olipa mukava päivä.Muistui ihan mieleen ,kun lapsien kanssa leivottiin pipareita.Laitettiin kynttilät palamaan ja laulettiin joulu lauluja.Tonttulakit päässä touhuttiin ja lapset taisi enemmän syödä taikinaa kun leipoa,mutta mukavaa oli ja siitä se joulu aina pyörähti käyntiin
Nyt huushollissa tuoksuukin jo joululle.Kanelille ja inkiväärille.
Ihana odotuksen tunne.Ei kuukauttakaan itse H-hetkeen

JUHLIA ODOTELLESSA

Reissumies pakkasi taas reppunsa ja lähtee huomen aamulla tien päälle.Minä jään pitämään kotia pystyssä ja järjestelemään viikonlopun juhlia.Toiseksi vanhemman tyttäremme 30-vuotis juhlia jotka vietetään täällä meillä.Samaan viikon loppuun osuu nuorimman tyttären synttärit ja meidän hääpäivä.Ajatella miten aika juokseekaan.Meille tulee 34 vuotta naimisissa.

Olimme niin nuoria.Minä en kerennyt täyttää kahdeksaatoista ja piti pyytää isältä allekirjoitus,että vihki lupa hyväksyttiin.Kyllähän isä sen mielellään kirjoitti,kun vävykin tuntui olevan mieleinen.
Niin kauan siitä on ja täytyy sanoa,että oikein valitsin.Sain mitä halusin ja mukavaa on ollut.Neljä tenavaakin tehtiin ja  elämä on ollut antoisaa.Välillä ollaan oltu tiukoillakin ,kun rakennettiin talo ja lapsia oli monta,mutta luojan kiitos rakkauttakin on riittänyt.Puhuminen kai se on kuitenkin ,millä on selvitty pahoistakin paikoista.
Vieläkin odottelen reissumiestä kotiin ja tuntuu hyvältä aina kun ovi kolahtaa ja siinä se seisoo niin kuin ei olisi koskaan lähtenytkään.
Toivottavasti nuo omat lapset saavat kokea yhtä onnellisen liiton siippojensa kanssa.

Onneksi saadaan juhlia useat juhlat nyt samoilla säpinöillä.Meillä osuu marras- ja joulukuulle monet juhlat ja tämä vähän tasoittaa hommia.
Kovasti ollaan porukalla suunniteltu ja keksitty vaikka minkälaista säpinää .Vielä pitää kokoontua kerran porukkaan ,että saadaan kaikki kohdalleen.Voi että on mukava odotella lauantaita.Tietää jo etukäteen,että tällä porukalla naurua riittää,laulu soi ja aina jotain jännääkinn saa odottaa.
Ne on kekseliäitä ,nuo meidän pentuset,joten odottelen innolla.

MUMMUN PIPARIT

Mummu asui mustassaniemessä joteN puhuimme aina Mustanniemen mummusta.Mummulla oli punainen muuri ja leivinuuni jossa paistettiin kaikki.Sähköuunista ei silloin ollut tietoakaan saatika jääkaapista.Maidot ja muut kylmää tarvitsevat tarvikkeet säilytettiin porstuassa ja kesällä kellarissa.Vesi haettiin kaivosta ja vessa oli pihan perällä.Mummu paistoi maailman parhaita pipareita ja oli kuuluisa imelletystä peruna laatikostaan. Ja mummu nauroi aina.mummun luo oli ihana mennä ,kun aina tunsi itsensä tervetulleeksi.
Tässäpä sitten aion jakaa tämän maailman parhaan pipari reseptin joka on kulkeutunut minullekin perintönä.

                 MUSTANNIEMEN MUMMUN PIPARIT

425 G  VOITA
5 DL  SOKERIA
1KG  JAUHOJA
1 LASI KERMAA
1 LASI  SIIRAPPIA
 4 TL  SOODAA
4 TL  KANELIA
1  MUNA
RIPAUS MUSTAPIPPURIA ,NEILIKKAA,INKIVÄÄRIÄ

VATKAA VOI JA SOKERI VAAHDOKSI.LISÄÄ MUNA ,SIIRAPPI,KERMA,SOODA ,JAUHOT JA MAUSTEET
TAIKINA SAA SEISTÄ SEURAAVAAN PÄIVÄÄN VIILEÄSSÄ.
PAISTETAAN HYVÄSSÄ UUNIN LÄMMÖSSÄ (200C)
(VAHDITAAN ,ETTEI PÄÄSE HIILTYMÄÄN)
KOEMAISTETAAN KOIRALLA

Ei muuta ,kun kokeilemaan.Takaan ja alleviivan ,että ovat makoisia =)

KAIPUUTA MÖKILLE LUONTOON

                                             HUTTUNEN HAUKOTTELEE SAUNAN LAUTEILLA

                                                   HILMA

Olen suoraan sanottuna kateellinen noille meidän kissoille,kun katselen miten ihanaa niiden elämä näyttää olevan.Ne nukkuu ,kun niitä nukuttaa ja välillä käyvät syömässä mahansa täyteen.Sitten pienet hypyt päälle ja koiriakin voi välillä juoksuttaa ihan muuten vaan ja sitten taas pienet päivä unet.Ei mitään paineita ja elämä tuntuu olevan mallillaan.
Ei sillä minunkin elämä on mallillaan,mutta meinaa pukata kiirettä näiden vaneri hommien kanssa,kun joulu tulee taas liian nopeasti ja tavaraa pitäisi valmistua ja paljon.Eikä auta ,vaikka kuinka hermoilisi.Teen sen minkä ennätän ja muuta ei voi.

On ikävä mökille konnevedelle.Minulta jäi puolukatkin keräämättä ensimmäisen kerran elämässäni,kun oli näitä muutto touhuja ja siitä tulikin mieleen edellinen syksy ja puolukka reissu vastarannalla.
Rakastan marjojen keräämistä,metsää ja hiljaisuutta ympärillä .Kerään marjoja niin hartaudella etten malttaisi lähteä pois ,vaikka astiat on täynnä.Nytkin oli jo ämpäri melkein täynnä,kun kuulin takaani jonkin moisen kujerruksen.Katselin ympärilleni ja ei näy mitään.Taas kujertaa ja siinähän se seisoi takanani oikein komea ukko metso.Katselin sitä ihaillen ja taisin sanoa sille muutaman sanankin.Siitäkös lintu innostui.Se pörhisti pyrstönsä levälleen ja kurnutti entistä voimallisemmin.
Mieheni oli soutanut minut vasta rannalle ja kalasteli siinä kuuloetäisyyden päässä ja huuteli, että puhutko siellä itseksesi.Vastasin,että metsolle täällä juttelen.Ääneni sai linnun innostumaan niin ,että punainen heltta vaan väpätti ,kun se alkoi teputtaa minua kohti.Minä tietysti olin mielissäni tästä kommunikoinnista ja puhelin ystävällisesti sille lisää.
Mies huusi jo järveltä,että vois olla parempi kun tulisit rantaan sen ämpäris kanssa,ennen kun joudut juoksemaan.Minä nauroin,että eihän nyt lintua tavitse pelätä,mutta johan reissumiehen muijalta hymy hyytyi kun metso starttasi suuremman vaihteen päälle.Siinä me juostiin peräkkäin,metso ja minä.Tuli muijalle äkki lähtö.Ei naurattanut enään.
Veneeseen päästyäni kuulin tuon tutun lauseen "enkös mä sanonut".
Mitä lie linnun mielessä ollut.OLiko se naarasta vailla,vai olinko mennyt sen reviirille.Mene ja tiedä,mutta kovasti piti juosta oli se niin ärhäkkä tipu.
Voi kun tulisi taas kesä ja auringon paisteet ja olisi paljon marjoja ja lämpimät vedet ja sauna lämpiämässä ihanassa illassa.
Voi tätä kaipuuta ,mitä pienen naisen rinnassa tuntuukaan.

VIRKATTUJA LAPPUJA

ViV

 Virkkaaminen on ihanaa puuhaa.Sitä voi tehdä telkkaria katsellessa ,niin kuin sukkia ja japasiakin.Kun laoun mallin oppii voi virkata ,vaikka unissaan ja näistä lapuista olenkin tehnyt kaikille lapsilleni villapeitot ja liinoja pilvin pimein.

 näistä virkatuista kukista olen tehnyt useampia liinoja

Tässä vielä viime vuoden joulu paketteihin lämmintä lapsille

HUOLETON HULDA

Elämäni on yllättävän huoletonta ,kun ispiraatiot iskevät.En juuri ajattele muuta kun suunnittelemaani hommaa ja siinä usein unohtuu käytännön asiat,kuten huusholli tai miltä näytän.Olen ilmiömäinen keskittyjä,mikä näillä vipinä geeneillä voi joistakin tuntua jopa epätodelliselta.Meillä kotona on tullut jopa riitaa,kun en kuule mitään tai olen kuulevinani ja väitän etten ole koskaan kuullutkaan tälläista asiaa,josta nyt puhutaan.
Kerran,tässä menneenä kesänä maalailin taas tunteella vaneria ja jossain vaiheessa muistin,että muutama posti paketti täytyisi viedä juuri tänään postiin,että ennättävät liikkeisiin ajallaan.Ei muuta kun autoon.Mies meni samalla reissulla kauppaan ja minä hyppäsin kiireellä autosta ja juoksemaan postiin.Jonotin jonkun aikaa ja tuli minun vuoroni.Täytin hartaana pakettikortteja ja nostin päätäni valmiiksi tultuani.Posti neiti katsoi hymyillen ja sanoi vienolla äänellä,että "anteeksi,mutta oletko huomannut,että villatakkisi napit on juopon napissa ja keskellä otsaasi on sininen maali viiva?" No ,niinpä tietysti.Yritin naureskella  siinä ja selittää ,että kesken töiden lädin tänne postiin.Eipä siinä mitään .Kaikki tunsivat jo minut,olin niin monta kertaa käynyt kyseisessä postissa.
Posti asiat tuli hoidettua ja maaliakin yritin hinkata villatakin hihalla eninpiä pois ja varmuuden vuoksi avasin vielä takin.Sitten kiireellä takaisin autolle ,jossa mies odottelikin jo minua.Autoon päästyäni motkotin kovasti,että etkö voinut sanoa että on maalit otsassa.Mies katsoo minua huvittuneen näköisenä ja tuumaa perään,että mitäs tuosta mokomasta maali tahrasta,se on ihan normaalia,kun on sinusta kysymys,mutta oletko huomannut nuo sukkahousut jotka tulevat metrin perässäsi kun kävelet.NO,VOI HELVETTI tämä ei kyllä voi olla enään totta.

Ihmiset jotka tulivat vastaan olivat yllättävän iloisia,näin kun jälkeen päin muistelen,mutta kukaan ei sanonut mitään.Ajattelivat luultavasti,että on tytöllä tullu kiire lähtö.Niin kun oikeasti oli tullutkin.Päätin,että tästä eteen päin en poistu kotoa ennen kun olen pyörähtänyt peilin edessä,välttyäkseni vastaavanlaisilta tilanteilta.Arvatkaa vaan onko lupaus pitänyt?

EROAHDISTUSTA VARKAIDEN PARATIISISSA

              DANNY





Tässä on yksi koiristamme Danny.Dannykin tuli meille mutkan kautta,kun ei pärjännyt nuorimman tyttäreni muuttaessa omaan asuntoonsa yksin.Aina jäätyään yksin asuntoon iski pojalle paniikki päälle ja siitä seurasi kauhun hetkiä.Danny raapi ovet tikuille niin ,että kynsien allakin oli tikkuja,joita sitten poistettiin pinseteillä.Haukkuminen ja ulina aiheutti kerrostalossa myös ongelmia ja valituksia tippuikin postilaatikosta useita.Loppujen lopuksi Danny muutti sitten takaisin kotiin laumansa luo ja elämä alkoi taas hymyillä.

Niinhän se on ,että lauman tarkoitus on pitää toisistaan huolta ja Danny on ymmärtänyt sen perusteellisesti.Danny on nimittäin varas.Se ei varasta pelkästään itselleen vaan taitavana koirana pudottelee pöydiltä myös muille koirille makupaloja.
Yöllä se varasti kaikkein eniten ja mitään  ei voinut jättää pöydille jos ajatteli itse vielä huomennakin syödä.Kerran jätin makaroonilaatikon hellalle jäähtymään ja peittelin kannella.Pyörähdin kaupassa ja ajattelin sen jälkeen laittaa ruoan pöytään,mutta tullessani kuppi oli nuoltu ääriään myöten puhtaaksi.
Se alkoi käydä jo hermoille ja seuraavana iltana jätin tahallani pullaa pöydälle ja ajattelin seurata missä vaiheessa varas lähtisi liikkeelle.Koira tuli nukkumaan kuten muutkin ja tirkistelin välillä tapahtuuko mitään.Hiljaista oli ja poika nukkui rauhallisena.Minua alkoi väsyttää ja olin jo urvahtamassa unen puolelle,kun havahduin.Danny nousi hiljaa petiltään ja asteli varovaisin askelin keittiöön päin.Kuulin kun tuoli kolahti ja nousin hiljaa ylös ja hiivin perään.Koira oli niin keskittynyt syömään, että oli pudota,kun kysyin siltä"mitä touhuat?" Loikka alas ja olisiko ollut noloin ilme mitä koskaan olen nähnyt.Sain siis varkaan kiinni itse teosta.Kyllä siinä yritettiin hyvitellä emäntää ryömien ja hännän heilutuksin.Minä toruin ja koira mielisteli.Muutaman kerran tällaista vielä tapahtui ja sitten mieheni päätti rakentaa makuuhuoneen oven paikalle portin.(Danny osaa myös avata ovet)

Portti olikin hyvä ratkaisu,eikä koira pääse vaeltelemaan yksikseen.Nukumme kaikki tyytyväisenä samassa huoneessa.
Ei varastelu silti kokonaan ole loppunut.Danny hyppää notkeasti apupöydälle jos kissoilta jää ruokaa kuppeihin ja ovenkahvat on käännetty ylöspäin,ettei herra päästä itseään ulos.
Olemmekin miettineet miten näin kekseliäs eläin ei ole oppinut avaamaan vielä jääkaapin ovea,mutta ehkäpä sekin päivä vielä koittaa.Danny on nimittäin erittäin hyvä oppimaan asioita ja kaikin puolin kekseliäs koira.

SANTERI

Tässä on meidän sekarotuinen pystykorva Santeri,joka on jo useampia vuosia sitten siirtynyt vihreimmille niityille.Santeri tuli meille mutkan kautta vahingossa.Tyttäreni muutti omaan kotiinsa ja päätti ottaa kaverikseen koiran.Radiossa kuulutettiin samaan aikaan ,että keltinmäestä on löytynyt alle kahden kuukauden vanha koiran pentu tieltä,jonka muuan pariskunta oli pelastanut ja vienyt eeronkadun koira tarhaan.Ei muuta kun auto käyntiin ja koiraa katsomaan.Siellä se pieni ketun näköinen poika heilutti häntäänsä suuri rotikka viereisessä häkissä.Kyykistyin ja kysyin lähtisitkö minun matkaan ja pentu juoksi riemuiten syliini.Sitten soittamaan tyttärelle että tulehan hakemaan kaveri kotiin.Santeri ei kuitenkaan kauan voinut asustaa siellä,koska tyttäreni sai niin pahat allergia oireet.Siispä poika muutti meille.Siitä se sitten alkoi.Meillä oli kaksi muutakin koiraa ja sitten tämä villi pystykorva siihen sekaan,Johan oli vauhtia ja jännittäviä tilanteita.Ystäväni tuli käymään meillä ja aikansa katseltuaan tuumasi,että onkohan tuo ihan normaali.Normaali oli,mutta villi ja sai aikaan kaaosta,kunnes päätimme ,että nyt jotain on tehtävä tälle energia pakkaukselle.Nuorin tyttäreni ei voinut antaa koiran olla huoneessaan yötä kun kaverit tulivat yö kylään,kun koira nylkytti mennen tullen ja palatessa.Se piti siis saada loppumaan  ja päätin soittaa pojalle ajan pallin poistoon.Puhelin käteen ja soittamaan.Väänsin numeron,mutta en saanut selvää mitä toisessa päässä vastattiin.Oletin kuitenkin,että eläilääkärille meni ,koska sinne soitin."Päivää. Santakallion Kirsi Vaajakoskelta terve.Tällaista kysyisin,että kuinkahan paljon maksaa pystykorvan kokoisen koiran pallin poisto?"  Puhelimen toisessa päässä tulee ensin ihan hiljaista ja sitten nainen alkaa nauraa aivan hysteerisesti.Minä tietenkin kysymään ,että anteeksi...?Viimein nainen saa sanottua,että rouva hyvä soititte Akavan toimistoon ja täällä ei todellakaan suoriteta pallin poistoja.KAMALAA  APUA!          Sitten ei muuta kun tarkistamaan numeroa ja uusi soitto.Laitan numeron ja ennätän sanoa nimeni.Tällä kertaa puhelimeen vastaa mies.En kerkiä esittää asiaani ,kun mies ääni mörähtää ,että et kai ole se äskeinen soittaja siitä pallin poistosta?"kamalaa,tuliko se taas sinne?"Vapisevalla äänellä yritän pyytä anteeksi ja pahoitella kovasti tyhmyyttäni.Mies antaa vielä minulle ukaasin ja kehoittaa olemaan soittamatta toimistoon,koska nais työntekijät nauravat niin kamalasti,että työn teosta ei luultavasti tänä päivänä tulee enään mitään.Suljen puhelimen ja mietin uskallanko enää soittaa mihinkään.Päätän kuitenkin rohkaista vielä mieleni ja viimein pääsen okeaan numeroon,eli eläinlääkärille.Saan ajan ja poika viedään operoitavaksi.Ajattelin ,että nyt on asiat mallillaan ja koira rauhoittuu,mutta toisin kävi.Muuten Santerista tuli oikein reipas ja hyvä koira,mutta jylkyttäminen jatkui läpi elämän.Siinä sai osansa niin tyttären kaverit,kuin pehmolelutkin.Sellainen poika se oli,meidän Santeri.

PALJON ONNEA ISÄ

Siinä ne seisoi oven takana ,neljä meidän omaa tekemää ihmettä perheineen,heti aamupäivällä.Yksi toisensa jälkeen halasivat isäänsä ja toivat pieniä paketteja.Taisi siinä vanhan miehen silmäkin kostua kun katseli aikaan saannostaan.Oli voileipäkakkua ja täytekakkua ja kahviteltiin ..Osa pöydässä ,osa levittäytyi olkkarin puolelle.Porukkaa on tullut paljon lisää,sitten sen ajan kun lapset oli pieniä.Muisteltiin sitten kahdestaan niitä isänpäiviä,kun lapset oli pieniä.Aamulla isä oli kerennyt keittää jo parit kahvit,ennen kun tenavat saivat silmänsä auki ja sankari kirmasi takaisin vällyhin ,muka nukkumaan,kun onnittelija joukko tuli herättelemään lahjoin ja lauluin.Lahjat olivat hauskoja.Joskus tuli kudottu kravaatti,mitä vannotettiin pitämään aina juhlissa ja mitä ihmeellisempiä virityksiä,joita sitten ihasteltiin ylenpalttisesti,että saatiin pienet ihmiset tuntemaan itsensä tärkeiksi.Me molemmat hyvin tunteellisina ihmisinä vuodatimme ilon kyyneleitä ja tuumimme ,että   on ne viisaita ja ihmeellisiä lapsia,niin kuin varmasti kaikki vanhemmat omistaan ajattelevat.          Nyt sitten ihmetellään näitä lapsenlapsia.Miten ihmeellisiä he ovatkaan .Kyllä siinä pappaa ja mummua viedään kun pässiä narussa.Papalle oli tehty kerhossa tyynyliina ja kortteja.Pappa kiitteli ylenpalttisesti ja lapset olivat ylpeitä tekeleistään.Mutta juhlimisellekin tulee joskus stoppi,kuten  tänäänkin kävi.Reissumies heitti kassin olalleen klo 17.00 ja suuntasi kohti Lappeenrantaa laittamaan paperikoneen vaihteita kasaan.Nykäisi uudet lahja kalsarit jalkaansa ,täräytti muorille suukon ja lupasi tulla perjantaina takaisin.Ensi vuonna sitten uudet isän päivät ja hulinat .

VILLAPUKU

TÄSSÄ SE ON NYT SITTEN VALMIINA ,ELÄMÄNI ENSIMMÄINEN VILLAPUKU.  Muutaman kerran jouduin miettimään ja purinkin ennen kuin onnistui.Tein vielä vanerista napit ja maalasin pukuun sopivalla värillä.Ei palele pikkuista Vilhoa pakkasilla .                                                                                                                                               

HAMMASLÄÄKÄRI KAMALA JA IHANA PAIKKA

Hammaslääkäriin meno on ikuisesti aiheuttanut minulle kauhua.Vielä tänäkin päivänä vatsani kääntyy ympäri jo viikkoja ennen kun itse H-hetki koittaa.Lapsena  istuin reippaana tuolissa suu auki luottavaisena,kun kohde valo räjähti yllättäen silmilleni.Lääkäri ja hoitaja yrittivät rauhoitella pientä tyttöä,mutta ikuiset traumat jäi.Koulu aikaan jo vähän isompana meillä oli hammaslääkäri joka oli hyvin kiinnostunut ohjelmasta Bayton blace ja jutteli siitä hoitajan kanssa joka kerta käydessäni vastaanotolla.Kerran sitten pora lipsahti kesken jutun ikeneen ja trauma vaan lisääntyi kivun myötä.Sisukkaasti olen kuitenkin käynyt korjauttamassa hampaani,vaikka pelko on ollut päällimmäinen tunteeni.Nyt vanhempana löysin lasteni opastuksella kuitenkin hammaslääkärin ,joka on saanut pelkoni pienenemään ja uskallankin mennä  huomattavasti rauhallisemmin mielin.Päätin ottaa rauhoittavan pillerin ,kun kerran sellainen on mahdollista saada.Mieheni lähti tuki joukoksi ,että selviän kunnialla kotiinkin.No,pilleri huuleen ja puolen tunnin odotus,että alkaa vaikuttaa.Otin lehtitelineestä lehden ja aloin täyttää ristikkoa.Tuumasin miehelleni,että niinköhän tämä pilleri vaikuttaa,kun ei tunnu missään.Mies rauhoitteli ,että äläs nyt hätäile ,kyllä se kohta.Siinäpä se sitten olikin mitä keskusteluistamme muistan,mutta mieheni muistaa oikein hyvin.Tästä käynnistä puhutaan nimittäin vieläkin meidän perheessä hymy huulessa.Olin todellakin aloittanut täyttämään ristikkoa,kunnes olo oli rentoutunut niin paljon ,että olin nostanut jalat pöydälle ottaen rennon asennon.Mieheni oli yrittänyt sanoa että koitappas nyt olla,mutta niin kuin tiedätte pilleri saa ihmisen hyvinkin estottomaksi.Jonkin ajan kuluttua olin jo niin väsynyt että silmäni alkoivat painua ja korjasin asentoa paremmin.Silmälasit olivat olleet poikittain päässäni ja olin alkanut hiljalleen kuorsaamaan.Muitakin potilaita oli tullut odotus huoneeseen ja mieheni oli selitellyt että rouva on saanut lääkkeen ja vähän väsyttää.Pilleri totisesti vaikutti ,sillä en ollut omin avuin päässyt huoneeseen ,vaan lääkäri ja mieheni taluttivat minut tuoliin.Täytyy sanoa että näin kivuttomasti ei ole minun hammaslääkäri reissuni ennen menneetkään.En muista koko reissusta mitään.                            POis lähtiessä olin istunut  etupenkille ja jatkanut unia.Kotiin päästyämme meillä oli tavarat pakattuna mökille lähtöä varten,joten kotipihaan tultuamme minä jäin autoon odottelemaan kun mies haki koirat ja kamppeet kyytiin.Jotenkin olin virkistynyt ja päättänyt siirtyä takapenkille.Olin avannut taka oven ja kaatunut suorilta jaloilta naamalleni ja jatkanut unia.Vastapäisen rivitalon pientareita oli leikkaamassa vanhempi mies joka oli naureskellut touhujani ja luultavasti luullut rouvan ottaneen pari liikaa.No mökillä heräsin virkeänä ihan omasta sängystäni ja olo oli taivaallinen,kunnes kuulin tämän tarinan.Olin samalla kertaa kauhuissani ja huvittunut. Ei kipua ,eikä pelkoa ehkä jotain huvittunutta häpeää jäi mieleen pyörimään.mutta hammas korjattiin.Se kai  oli kuitenkin tarkoitus.                      

JOULUPUKIN MUORIN PUUHASTELUJA

                                            

Tänään on ollu oikea pakkaus päivä.Sellofaania ympärille ja Kirsukka tarra taakse.Keittiö pöydällä ei sitten syöty tänäkään päivänä,kun emännän työ tarpeet oli siinä levällään koko päivän.Mutta reissumies syö, vaikka seisaaltaan,kunhan muija pysyy tyytyväisenä.Vaneria on työstetty okein urakalla ,että olisi joulun alla tarjolla kaikille haluaville.Tänä vuonna tuntuu ,että nämä valkoiset päre kyltit ovat olleet mieleisiä.Pitäisi lähteä vaan metsästämään päreitä lisää jostakin .                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                   Sitten nämä ilta duunit.Sukkia,sukkia ja taas sukkia ja elämäni ensimmäinen villapuku.Yritin tehdä käsitylehden ohjeen mykaan,mutta eipä menneet ohjeet jakeluun.Päätin sitten tehdä ihan omalla mallilla ja osasin,kuin osasinkin leventää vaippa lisän pyllypuolelle.Laitan tästä tekeleestä sitten paremman kuvan kun saan valmiiksi.                                                                                                                                                                      Mutta ei elämä sentään ole pelkkää käsillä tekemistä.Meillä on tuo kirjasto nyt niin lähellä,että tulee haettua lukemista yhtenään.Lainasin kirjan nimeltä PIIAT.Siinäpä kirja.Tuli luettua puoli viiteen asti aamulla,kun en malttanut lopettaa kesken,nutta kannatti lukea.Suosittelen lämmöllä lukemaan.Saa ajattelemisen aihetta