SANTERI

Tässä on meidän sekarotuinen pystykorva Santeri,joka on jo useampia vuosia sitten siirtynyt vihreimmille niityille.Santeri tuli meille mutkan kautta vahingossa.Tyttäreni muutti omaan kotiinsa ja päätti ottaa kaverikseen koiran.Radiossa kuulutettiin samaan aikaan ,että keltinmäestä on löytynyt alle kahden kuukauden vanha koiran pentu tieltä,jonka muuan pariskunta oli pelastanut ja vienyt eeronkadun koira tarhaan.Ei muuta kun auto käyntiin ja koiraa katsomaan.Siellä se pieni ketun näköinen poika heilutti häntäänsä suuri rotikka viereisessä häkissä.Kyykistyin ja kysyin lähtisitkö minun matkaan ja pentu juoksi riemuiten syliini.Sitten soittamaan tyttärelle että tulehan hakemaan kaveri kotiin.Santeri ei kuitenkaan kauan voinut asustaa siellä,koska tyttäreni sai niin pahat allergia oireet.Siispä poika muutti meille.Siitä se sitten alkoi.Meillä oli kaksi muutakin koiraa ja sitten tämä villi pystykorva siihen sekaan,Johan oli vauhtia ja jännittäviä tilanteita.Ystäväni tuli käymään meillä ja aikansa katseltuaan tuumasi,että onkohan tuo ihan normaali.Normaali oli,mutta villi ja sai aikaan kaaosta,kunnes päätimme ,että nyt jotain on tehtävä tälle energia pakkaukselle.Nuorin tyttäreni ei voinut antaa koiran olla huoneessaan yötä kun kaverit tulivat yö kylään,kun koira nylkytti mennen tullen ja palatessa.Se piti siis saada loppumaan  ja päätin soittaa pojalle ajan pallin poistoon.Puhelin käteen ja soittamaan.Väänsin numeron,mutta en saanut selvää mitä toisessa päässä vastattiin.Oletin kuitenkin,että eläilääkärille meni ,koska sinne soitin."Päivää. Santakallion Kirsi Vaajakoskelta terve.Tällaista kysyisin,että kuinkahan paljon maksaa pystykorvan kokoisen koiran pallin poisto?"  Puhelimen toisessa päässä tulee ensin ihan hiljaista ja sitten nainen alkaa nauraa aivan hysteerisesti.Minä tietenkin kysymään ,että anteeksi...?Viimein nainen saa sanottua,että rouva hyvä soititte Akavan toimistoon ja täällä ei todellakaan suoriteta pallin poistoja.KAMALAA  APUA!          Sitten ei muuta kun tarkistamaan numeroa ja uusi soitto.Laitan numeron ja ennätän sanoa nimeni.Tällä kertaa puhelimeen vastaa mies.En kerkiä esittää asiaani ,kun mies ääni mörähtää ,että et kai ole se äskeinen soittaja siitä pallin poistosta?"kamalaa,tuliko se taas sinne?"Vapisevalla äänellä yritän pyytä anteeksi ja pahoitella kovasti tyhmyyttäni.Mies antaa vielä minulle ukaasin ja kehoittaa olemaan soittamatta toimistoon,koska nais työntekijät nauravat niin kamalasti,että työn teosta ei luultavasti tänä päivänä tulee enään mitään.Suljen puhelimen ja mietin uskallanko enää soittaa mihinkään.Päätän kuitenkin rohkaista vielä mieleni ja viimein pääsen okeaan numeroon,eli eläinlääkärille.Saan ajan ja poika viedään operoitavaksi.Ajattelin ,että nyt on asiat mallillaan ja koira rauhoittuu,mutta toisin kävi.Muuten Santerista tuli oikein reipas ja hyvä koira,mutta jylkyttäminen jatkui läpi elämän.Siinä sai osansa niin tyttären kaverit,kuin pehmolelutkin.Sellainen poika se oli,meidän Santeri.