OMAVARAINENKO?

 Olenko nyt siis omavarainen,kun saan ruoankin pöytään lähes tulkoon omasta maasta?

Taidan olla ,ainakin näin loppu kesästä.

Se tunne kun kaivat perunat maasta ja multa tuoksuu tai siivoat vasta kerättyjä vadelmia.

Laitoin tillilihaa ja uusia perunoita .Ainoastaan lihat ja jauhot olivat ostettuja.
Vadelmista tulee rahkaa ja loppu keitetään hilloksi.
Kukat pellon reunasta maljakkoon ja päivällinen on valmis.
Ihanaa .Siis todella IHANAA.

Aitakin valmistui omista kaadetuista lepistä.
Reissumies oli tehnyt aidan aamulla aikaisin kun vielä nukuin.
Meinattiin ensin laittaa verkko aita portin molemmin puolin, ettei koirat pääse juoksemaan tielle,mutta tämä aita on paljon parempi ja vielä luomu.

Mikä täällä on ihmisen elellä luonnon helmassa ja nauttia ihmeellisistä luonnon ihmeistä.
Metso kujertaa tuossa nurkalla ja elo on leppoisaa ,kun vaan voi olla.

Tänään vielä painun vattupusikkoon,vaikka olenkin jo kerännyt paljon,mutta poiskaan ei malta olla,kun niitä on niin paljon.

Sadon korjuuta nyt vaan odottelen .Että kasvikset kypsyvät ja puolukat saavat punaisen värin.

Mökillekin pitäisi keritä ja kerätä vielä muutama ämpäri mustikoita.

Keittelen niistäkin mehua,sillä olen päättänyt,etten osta yhtään pulloa kaupan mehua ensi talvena vaan haen kellarista omiani.

Nyt ei kun syömään  ja sitten muija heilahtaa taas metsään.

Terveisin KIRSI